DNA-näytekeräys laajenee hankkeen aikana kaikille susilaumojen reviireille. DNA-näytteiden avulla kanta-arvio tarkentuu. Näytekeruuseen koulutetaan vapaaehtoisia.
Tietoa susien liikkumisesta ja lisääntymisestä kaipaavat niin tutkijat kuin kansalaisetkin. Missä kulkevat lauman reviirin rajat? Kasvaako lauma? Onko sama susi liikkunut alueella aiemmin vai onko se vain läpikulkumatkalla? Mistä nuori susi on tänne vaeltanut? Näihin kysymyksiin voidaan vastata DNA-näytteiden avulla.
Kaikki susireviirit saadaan DNA-seurannan piiriin
Yleisin DNA-näyte on suden uloste, mutta toisinaan näytteitä kerätään lumesta suden virtsasta tai vaikkapa saaliin puremajäljestä. Kuolleina löytyneistä tai poikkeusluvalla kaadetuista susista saadaan kudosnäytteitä.
Susien DNA-näytteitä on kerätty Suomessa maastosta vuodesta 2013 alkaen. SusiLIFE-hankkeen alkaessa vain osasta suomalaisista susireviireistä on kerätty kattavasti DNA-näytteitä. Hankkeen aikana näytekeräys laajenee kaikille susilaumojen reviireille.
Yhdessä suurpetoyhdyshenkilöiden kirjaamien susihavaintojen ja tutkimuksen maastotyön kanssa DNA-näytekeräys tarkentaa suden kanta-arviota. SusiLIFE-hankkeen erityisenä tavoitteena on tutkia, mitkä parit saavat pentuja ja missä on odotettavissa susikannan kasvua.
SusiLIFE kouluttaa vapaaehtoisia näytekerääjiä ja tekee kansainvälistä yhteistyötä
Suden DNA-näytteitä keräävät tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksen kenttätyöntekijät ja joukko vapaaehtoisia. Vapaaehtoisiin kuuluu suurpetoyhdyshenkilöitä, metsästäjiä ja muita luonnossa liikkujia. SusiLIFE kouluttaa lisää vapaaehtoisia keräämään maastosta DNA-näytteitä.
DNA-seurannan tulokset jaetaan jo nyt luonnonvaratieto.luke.fi-palvelussa (aiemmin riistahavainnot.luke.fi). Palvelua kehitetään hankkeen aikana käyttäjäystävällisemmäksi.
SusiLIFE-hankkeessa tehdään kansainvälistä yhteistyötä muiden maiden kanssa DNA-seurannan kehittämiseksi. Suomalainen susikanta on tärkeä naapurimaillemme, etenkin Norjalle ja Ruotsille. Susien maahanmuutto Suomesta Ruotsiin ja Norjaan on avainasemassa. Susien maahanmuuton avulla skandinaavisen susikannan perinnöllinen monimuotoisuus kasvaa ja sisäsiittoisuus vähenee. Tiedonvaihto ja yhteistyö Venäjän kanssa on olennaista, koska susia liikkuu välillä itärajan yli molempiin suuntiin. Myös Keski-Euroopassa DNA-seurantaa kehitetään jatkuvasti.
Esittelyssä näytekerääjän tarvitsemia välineitä: muovipusseja, suojahansikkaita ja tunnistetarroja. © SusiLIFE
Toimenpiteiden aikataulu ja tuotokset
Tietoa DNA-menetelmästä ja susien DNA-seurannan tuloksista jaetaan hankkeen aikana jatkuvasti.
Vuonna 2020 valmistuu tarkka suunnitelma DNA-näytekeräyksen kehittämiselle ja laajentamiselle. Suunnitelma tehdään yhdessä naapurimaiden ja eurooppalaisten asiantuntijoiden kanssa. Syksyllä koulutetaan uusia näytekerääjiä ja uusi näytekeräyskausi alkaa. Näytekeräyskausi kestää vuosittain marraskuusta helmikuuhun.
Vuodesta 2021 alkaen nykyisillä suurpetoyhdyshenkilöillä on mahdollisuus kouluttautua DNA-näytteiden kerääjäksi. DNA-näytekeräys lisätään osaksi uusien suurpetoyhdyshenkilöiden koulutusmateriaalia.
Vuonna 2022 kirjoitetaan tekninen raportti DNA-näytekeräyksen kehittämisestä ja etenemisestä.
Vuosina 2023—2025 DNA-näytekeräystä laajennetaan ympäri Suomen reviiri kerrallaan.
Hankkeen jälkeen vuosittainen DNA-näytekeräys on laajentunut kaikille susilaumojen ja -parien reviireille. DNA-seuranta tarkentaa suden kanta-arviota.
Haluaisitko osallistua näytekeräykseen?
Löydät lisää tietoa näytekerääjäksi ryhtymisestä luonnonvaratieto.luke.fi-sivustolta.
Haluatko perehtyä aiheeseen lisää? Linkkien takaa löytyy aiheesta kiinnostavaa luettavaa:
DNA-näytekeräys kertoo uutta tietoa susien liikkumisesta ja kannan koosta (luke.fi)
Maastosta pakastimeen ja sieltä koeputkeen – miten suden DNA:ta tutkitaan? (luke.fi)
Geneettiset menetelmät apuna susien tunnistamisessa (suurpedot.fi)
DNA-seurannan kehittäminen käynnistettiin tammikuussa 2020 jakamalla tietoa kansainvälisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. © SusiLIFE
Kansikuva: © Vastavalo / Niko Pekonen
